Valonnäyttäjät:

Syksy oli siis jo tehnyt tulojaan ja kesä oli väistynyt sen tieltä. Keltahiuksinen tyttö huokaisi syvään. Hän olisi halunnut, että kesäloma olisi jatkunut vielä pitkään, mutta niin vain ei käynyt. Kesä oli vihdoin ohitse, mikä harmitti tytön mieltä. Janessa istui työpöytänsä ääressä ja vähän välillä piirsi vihkoonsa kauniita kukkasia, keijukaisia, haltijoita ja muuta vastaavaa. Ulkona oli epäilyttävän viileää, mikä oli omituista, sillä Sylphiassa oli aina lämmintä, eikä melkeinpä koskaan kylmä. Hetkellinen inspiraatio oli iskenyt ja kauniita kuvia ilmestyi tytön vihkoon. Sillä välin Sienna oli suihkussa. Pian puiseen oveen koputettiin ja hetken kuluttua se avautui. Ovesta astui sisään heidän ystävänsä. "Hei, meidän pitää mennä nyt, lehtori Moore ei pidä myöhästelijöistä!" Missy huudahti äkkiä. "Voi ei... Emmekö me vain voisi hipsiä hänen tunnilta? En kestä sitä ukkoa!" Sumi mutisi jolle Rene nauroi.

Janessa ja Rene olivat jännittyneitä ensimmäisestä koulupäivästään, sillä kaikkeahan voi tapahtua. Mutta toisin kävi. Ensimmäiset päivät olivat pelkkää tutustumista tai teoriaa. Tytöt tapasivat koulun jälkeen eräässä puistossa. Tytöillä riitti puhuttavaa koulusta ja varsinkin Helenasta. "Mitäs minä sanoin siitä herra Mooresta! Minähän sanoin, ettei hän pidä myöhästelijöistä!" Sumi älähti ja näytti järkyttyneeltä. Hän oli aika lailla teatraalinen. "Hei, mitä jos kävisimme kaupungilla vaikka perjantaina?" Rene kysyi puheenaihetta. Hän sai tosin halveksuvia katseita. "Miten sinä voit ajatella tuollaisia typeriä asioita?"  Sumi tuhahti hieman äkäisesti. "Hei, ottakaa iisisti, tytöt", Missy rauhoitteli, ennen kuin asiasta syntyisi suurempi riita.