Omituinen kohtaaminen.

Joukko Californilaisia oppilaita oli koulun pihalla. Koulun alueella oli vihreätä ruohoa sekä muutama ränsistynyt puupenkki, mutta koulun suosituin paikka oli tenniskentät. Keltatukkainen tyttö, jolla oli turkoosin siniset silmät, katseli kahden muun tytön pelaamista. Vasemmassa kulmassa oli Maddie, koulun suosituin tyttö, joka oli älyttömän hyvä tenniksessä. Oikealla puolella oli Gladus, joka ei tosin osannut pelata tennistä sitten yhtään. Maddie heitti valkean pallon ilmaan ja teki syötön Gladusille. Ja sitten äkkiä eteenpäin. Muut tytöt katsoivat sivusta ihaillen Maddien pelaamista. Gladus ryntäsi palloa kohti ja löi sen takaisin Maddielle. Valkea pallo tuli Maddieta kohti ja hän valmistautui lyömään pallon takaisin. Kun pallo oli lähellä tämä löi sen niin kovaa kuin vain pystyi.

Nyt tuo keltatukkainen tyttö, nimeltään Janessa ihaili edelleen Maddien pelaamista. Hänen vierellään oli Rene-niminen mustahiuksinen tyttö. Rene tönäisi käsivarrellaan leikkisästi Janessaa, yrittäen saada tuon huomion. "Hei Janessa, Eikö Maddie pelaakin hyvin?" Rene kysyi. Janessa katseli peliä lumoutuneena kunnes Rene keskeytti Janessan ajatukset. "Häh? Joo,,, hän on aivan mahtava!" Janessa vastasi unelmoiden. Rene laittoi kätensä Janessan olkapäille ja katsoi tätä silmiin anovana. Janessa itse näytti hämmästyneeltä. "Äläs nyt... Olen ihan varma ettei Gladus voita Maddieta." Rene tokaisi. "Kyllä hän voi voittaa Maddien." Janessa säesti.

"Miten voit olla siitä niin varma?" Rene kysyi. "Koska hän voi voittaa!" Janessa vastasi ja näytti Renelle kieltä leikkisästi. Silloin Janessa käänsi katseensa peliin.

Kun koulu oli loppunut siltä päivältä, Janessa ja Rene jäivät koululle tennisharkoille. He harjoittelivat lyöntejä ja perusteita. Mutta sitten tapahtui jotain ennennäkemätöntä. Janessa oli lyömässä mailallaan, kunnes tyttö tunsi voimakasta kipua kädessään. Hän lopetti mailan heilumisen ja katsoi kättään. Pienenpientä keltaista väriä oli Janessan käsissä. Nähtävästi neiti Weller oli huomannut Janessan levottumuuden. "Neiti McKennedy? Miksette harjoittele niinkuin muut?" Rouva Weller kysyi ilme tiukkana. Janessa oli katsonut Welleriä kulmiensa alta omituisesti. Tämä ei sanonut mitään.

Rouva Weller päästi huokauksen ja kertoi, että jokaisen pitäisi harjoitella kovemmin. Ja niinhän kaikki tekivät. Janessa nautti harjoituksista. Tämä teki kaiken oikein-ainakin omasta mielestään. "Tervehdys McKennedy." Kuului yllättäen Janessan viereltä. Neito katsoi suuntaan josta ääni oli kuulunut. Pian tämä näki kuka oli sanonut nuo äskeiset sanat. "Maddie!" Janessa kiljahti ja katsoi tummanvaaleatukkaista tyttöä, jolla oli suuri vaaleanpunainen rusetti hiuksissaan koristeena. "Harjoittelemassa vai?" Maddie kysyi vakavana ja katsoi suoraan Janessan sinisiin silmiin.

"Kyllä, mutta tämä on niin hitsin rankkaa..." Janessa vastasi hieman apeana. Maddie käveli pois tuohtuneena. 'Voi hitsi... puhuin juuri Maddien kanssa!' Janessa ajatteli innoissaan ja alkoi pian jatkaa harjoitteluaan. Sivusilmällä katsottuna Janessa näki Maddien ja hänen ystäviensä auttavan muita. Ruskeatukkainen tyttö, jolla oli hiukset palmikolla oli nimeltään Sara. Kun taas Teresalla oli pähkinänruskeat keskipitkät hiukset. Evelynillä puolestaan oli tummanruskeat lyhyet hiukset, jota koristi kaksi rusettia. Marylla, joka on tenniskerhon ohjaaja, on mustat suorat ja pitkät hiukset. He olivat M.S.T.E.M -ryhmässä, joihin kuuluivat vain muutamat koulun oppilaat. Kerhoon valitaan joka kuukausi uusia jäseniä. Ja kerhon puheenjohtaja on Maddie. Janessa näki, kun Maddie meni kuivaamaan naamaansa sinisellä pyyhkeellä. Janessa katseli hänen peräänsä ja toivoi että hänestä itsestään tulisi Maddien kaltainen.

Yllättäen Mary puhalsi kultaiseen pilliinsä ja kertoi että oli aika lopettaa siltä päivältä. Kello oli neljä ja ilmassa tuoksui raikas ilma. Janessa ja hänen paras ystävänsä Réné juoksivat, eivätkä he siis voineet haistella kukkasia. "Janessa. Mitä sanoisit siitä, että lähtisimme kahvilaan?" Réné kysyi yllättäen. "Kuulostaa mahtavalta!" Janessa huudahti. "Mennään sinne heti!" Ja niin he kirmasivat.

Kahvilan ulkopuolella tytöt soittivat vanhemmilleen, että tulisivat hiukan myöhemmin kotiin. Tytöt menivät sisälle kahvilaan. Kahvila oli maalattu hentoisiin auringonkeltaiseen väriin. Lattia oli tummansinistä väriä. Tytöt menivät siihen samaan kahvilan paikkaan, jossa he ennenkin olivat olleet. Keskellä keltaista väriä oli kukkataulu, jossa punainen ruusu pilkisteli kuvaan. Janessa ja Réné istuutuivat viininpunaisille ja pehmeille istuimille pyöreän pöydän ääreen. Janessa näytti haaveilevalta kuten tavallista. "Eikö sinustakin Maddie ollutkin aivan upea kentällä?" Hän kysyi unelmoiva ilme naamallaan. Janessa oli juuri tilannut teetä ja Réné vettä.

"Joo hän pelasi fantastisesti, mutta oletko kuullut juorut hänestä?" Réné myönsi. Janessa pudisti päätään. Häntä ei kauheasti juorut kiinnostaneet, mutta nyt hän oli valmis kuulemaan mitä sanottavaa Rénéllä oli Maddiesta. "No hän kuulemma seukkaa Robertin kanssa!" hänen ystävänsä kertoi. "He ovat kuulemma hyvä pari..." hän jatkoi. Janessa nyökytteli hitaasti päätään. Mutta sitten yhtäkkiä. Janessa kertoi Rénélle siitä, mitä hänelle tapahtui tenniskerhon harjoituksissa. "Häh? Keltaista väriä? Ja vielä käsissä?" hänen kaverinsa ihmetteli. Janessa nyökkäsi. "Ja käsiin sattui todella paljon..." Janessa jatkoi. "No ehkä se johtuu siitä, että minä olin syypää tai Mary... Tai Robert!" Réné huudahti ja repesi nauruun.

"Mutta eihän Robert ollut tänään harjoituksissa. Eikä häntä ole vielä valittu." Janessa muistutti ystäväänsä. "Mutta silti se voi johtua siitä." hänen paras ystävänsä huomautti. "Taidat olla oikeassa Réné..." Janessa myönsi vinkaten samalla oikeaa silmää. Réné joi vesilasinsa tyhjäksi, kun Janessa haaveili. "Tai ehkä se johtuu hermoista." tyttö huomautti ja hymyili. Tytöt keskustelivat hetken, kun Janessa huomasi Maddien ja hänen ystäviensä tulevan samaan kahvilaan kuin Janessa ja Réné. Maddie käveli edellä, muut tytöt tulivat hänen takanaan. Nyt Maddie ja hänen kaverinsa nousivat ylös kullanvärisiä portaita pitkin ylös. Kun he olivat ylhäällä, he kävelivät toiseen pöytään, ihan Janessaa ja Rénéä vastapäähän. Kun Maddie oli kulkemassa Janessan pöydän ohitse, Janessa katsoi kulmiensa alta ja Maddie käänsi katseensa Janessaan. Janessa hämmästyi tai suorastaan pelästyi, mutta pian Maddie siirsi katseensa takaisin Saraan ja Teresaan, jotka jo istuivat pöydässä. Janessa oli juuri nousemassa ylös, kun hänen kätensä osui teekuppiin, jossa oli teetä ja sitä tippui valkoiselle pöytäliinalle.

Janessa pelästyi ja hän kuuli Maddien seurassa olevien tyttöjen tirskuvan. Janessa punastui. Evelyn niminen tyttö, joka oli Maddien oikea käsi ja paras ystävä nousi seisomaan. Hänellä oli sininen pitkähihainen paita ja tummansiniset farkut sekä jalassaan punaiset korkokengät. "Mitäs ne meidän koulun luuserit oikein halusivat kysyä Maddielta?" Hän kysyi ilkikurisesti ja pian muut tytöt nauroivat räkättäen. Maddie tosin oli hiljaa. "Emme mitään, anteeksi!" Janessa ja tämän paras ystävä sanoivat yhteen ääneen.

"Rauhoitu Evelyn. Älä viitsi kiusata heitä. Istu alas." Maddie sanoi rauhallisesti ja hymyillen. Evelyn totteli ja istui pehmeällä tuolilla. Janessa kuuli kun nuo tytöt alkoivat keskustella uusista tenniskerhon jäsenistä. Réné ja Janessa kuuntelivat hiljaa, mutta pian näiden oli pakko puhua jostain muusta, Janessaa harmitti tee-tahra valkoisessa liinassa. Réné katsoi Janessan likaamaa liinaa. Tämä vakuutti, ettei se ollut hänen syynsä vaan Maddien, koska tämä oli tullut siihen häiritsemään. Janessa ei kuunnellut, vaan lisäsi lisää sokeria valkoiseen teemukiin.

Ihme kyllä ettei kukaan kahvilan työntekijä raivostunut teetahrasta. Ystävällinen miestarjoilija hymyili vain ja meni putsaamaan sen. Pian Janessa ja Réné tilasivat vielä yhdet hampurilaiset coca colan kanssa. He juttelivat samalla kun söivät. Sen jälkeen kun tytöt olivat maksaneet he menivät ihailemaan vaatteita ja sitten heidän piti lähteä jo kotia kohti. He olivat jo kadun kulmassa ja lupasivat toisilleen, että näkisivät huomenna. Janessa hyvästeli Rénén ja lähti tyytyväisenä tallustelemaan kohti kotia. Hetken käveltyään Janessa katsoi taakseen ja huomasi jonkinlaisen olennon tulevan tätä kohti. Vai oliko se ihminen? Se ei ainakaan näyttänyt sellaiselta. Janessa näki ne jo. Mustat varikset lähestyivät Janessaa ja alkoivat nokkia tätä nokillaan.

 

 Ruskeatukkainen ja sinisilmäinen tyttö makasi sängyllä vatsallaan ja lueskeli nuorten lehteä. Tytön nimi oli Veronica. Hänen ala-puolellaan oli mustatukkainen tyttö, joka oli nimeltään Sumi. Lattialla istuskelivat Sienna, jolla on vihreä pitkä tukka ja Missy, jolla on sininen lyhyt tukka. Yllättäen kultainen amuletti, jonka Veronica oli jättänyt pöydälle, alkoi hehkua kullanvärisissä väreissä. "Tytöt, Elämän amuletti taitaa ilmoittaa, että olemme löytämässä Sähkön keijun ja maan keijun." Veronica kertoi.

"Ääh ei..." Sumi voihkaisi.

Veronica laittoi elämän amuletin kaulaansa. "Sweetheart Club Sumi Fire transformation!" Sumi kiljahti. "Sweetheart Club Sienna water transformation!" Sienna huudahti. "Sweetheart Club Missy air transformation!" Missy kuiskasi. "Sweetheart Club! Veronica the amuleth of the life!" Veronica huusi. Kultaisesta amuletista tuli kultaisia säteitä ja pian nuo tytöt olivat taika-asuissaan.

~~~~~

Janessa yritti juosta pakoon variksilta, jotka nokkivat häntä, mutta ne eivät jättäneet tyttöä rauhaan. Janessa kiljui niin kovaa kuin vain jaksoi. Ilman täytti kiljunta. "Nyt saa riittää tuo kiljunta!" sanoi ärtyisä ääni. Janessa aukaisi silmänsä ja huomasi, kuinka mustasta pyörteestä muodostui ihminen. Tuolla toisella oli pitkät ruskeat hiukset ja merensiniset silmät.  "K-kuka sinä olet?" Janessa kysyi hieman pelokkaana.

"Ei enää mitään riivatun kysymyksiä!!", olento huusi raivokkaasti. Juuri kun olento oli juuri kohottamaisillaan käsiään, noituaakseen Janessan, seurasi suuri sininen valonvälähdys ja paikalle ilmestyivät Veronica kumppanineen. Heillä kaikilla oli kimaltelevat asut ja korkeat bootsit. Kaikilla heillä oli myös kolmiomaiset siivet, tosin Missyllä, jolla oli sudenkorennon siivet selässään. "Jätä hänet rauhaan kuka lie sitten oletkin!" Veronica huusi. Olento oli hymyillyt ilkikurisesti tytöille, koska tiesi, että nämä olisivat keijuja tai jotain maagisia olentoja. No maagisia kuitenkin. Sitten alkoi hurja taistelu noiden välillä. Tulet leiskuivat kirkkaina, vedet lorisivat vuolaina, tuuli ujelsi hiljaa taistelukentällä ja mystiset voimat paloivat.

Sillä välin Janessa oli katsellut taistelua erään puun takaa. Vähän ajan päästä hän uskaltautui näyttäytymään. Mutta silloin tyttö kohtasi järkytyksen. Nimittäin nuo äskeiset taistelevat tytöt olivat sidottu toisiinsa kiinni. "Eii! Anna heidän olla!" Janessa huusi ja hänen koko kehonsa alkoi hohtamaan sähkönkeltaisissa väreissä. Janessan käteen ilmestyi keltainen, keskikokoinen pallo, joka kimposi Janessan kädestä ja osui olentoon, joka valitettavasti kerkesi kadota. Tuon voimapurkauksen jälkeen Janessa tuupertui velttona maahan.

Osa 2: ssa tytöt kertovat Janessalle, että tämä on keiju, mutta matkaan tulee mutkia, kun tuo sama olento hyökkää Renen kimppuun... Miten Renen  käy? Saavatko muut tytöt pelastettua hänet?  Sen saat tietää, jos luet kakkos osan!